Jan Kunnas

Ilmastonmuutos ja metsänhoidon haasteet

Ilmastonmuutos aiheuttaa metsänhoidolle lukuisia haasteita. Metsien tulisi kyetä sopeutumaan puiden elinkaaren aikana tapahtuvaan ilmastonmuutoksen ja samalla omalta osaltaan auttaa torjumaan sitä. Ilmastonmuutokseen sopeutumista vaikeuttaa kuitenkin siihen liittyvä suuri epävarmuus. Ilmasto todennäköisesti lämpenee, varsinkin talvella, mutta miten paljon ja miten nopeasti? Samalla ennustetaan mm. myrskyjen sekä tuholaisten ja tautien aiheuttamien tuhojen lisääntymistä. Seuraavassa perustellaan, miksi luonnonmukainen metsänhoito kykenee parhaiten vastaamaan näihin haasteisiin.

Yleisellä tasolla luonnonmukainen metsänhoito voidaan ajatella riskien hallintana. Ei laiteta kaikkia munia samaan koriin, vaan suositaan monilajisia erirakenteisia sekametsiä. Ennustettu kovien pakkastalvien harvinaistuminen ilmastonmuutoksen takia kuulostaa mukavalta asialta, mutta metsien kannalta se voi osoittautua tuhoisaksi. Kovat pakkaset näet rajoittavat tehokkaasti tuholaisten ja tautien esiintymistä. Jo nyt on esimerkiksi nähtävissä viitteitä mäntypistiäisten runsausjaksojen tihentymiseen. Tässä tilanteessa voidaan minimoida yksittäisen metsän täydellisen tuhon mahdollisuus suosimalla monipuulajisia metsiä.  

Luonnonmukaisessa metsänhoidossa ajatellaan metsissä kasvavien puiden lisäksi myös muiden metsissä esiintyvien lajien elinmahdollisuuksia. Tämäkään ei ole puhtaasti pyyteetöntä toimintaa, vaan voidaan myös nähdä osana riskienhallintaa. Metsiin jätetyissä pökkelöissä tai ripustetuissa pesäpöntöissä pesivät pikkulinnut edistävät metsien terveydentilaa omalta osaltaan syömällä tuhohyönteisiä. Petolinnut kiittävät pystyyn jätetyistä pesäpuista tai niille varta vasten rakennetuista tekopesistä syömällä jyrsijöitä, joita lämpenevä ilmasto myös saattaa suosia.

Ilmastonmuutoksen myötä äärimmäisten sääilmiöiden ennustetaan lisääntyvän, mikä metsien kannalta merkitsee lisääntyviä myrskytuhoja. Tässä tilanteessa on olennaista, että jatkuvan kasvatuksen avulla voidaan välttää turhia avohakkuita, jolloin minimoidaan tuulelle alttiiden reunametsien määrää. Eikä ole täysin merkityksetöntä sekään, ettei turhilla avohakkuilla tuhota muurahaisten pesiä ja elinympäristöjä. Yksi ainoa muurahaispesä asukkaineen voi poistaa noin 100 000 hyönteisen toukkaa päivässä. Siinä sivussa muurahaiset sitovat omalta osaltaan hiiltä pesiinsä karikkeen ja kaarnanpalojen muodossa.

Luonnonmukainen metsänhoito ei ainoastaan edistä ilmastonmuutokseen sopeutumista, vaan auttaa myös monella tavoin sen torjunnassa. Avohakkuiden välttämisen takia pystypuuston määrä säilyy koko ajan suurena, ja samalla myös metsiin varastoituneen hiilen määrä. Metsiin jätetty kuollut puuaines varastoi sekin omalta osaltaan hiiltä. Jatkuvan kasvatuksen metsässä tukkipuun tuotos on suuri, mikä on metsänomistajan kannalta eduksi tilanteessa, jossa sellu- ja paperiteollisuus siirtyy enenevässä määriin tropiikkiin halvan kuitupuun perään. Myös puun laadun kannalta jatkuva kasvatus on hyväksi. Tällä on suurta merkitystä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaavan rakentamisen kannalta. Puusta tehdyt rakenteet ovat yleensä energiataloudellisesti 2-5 kertaa edullisempia ja samalla myös ilmastoystävällisempiä kuin vastaavat teräs-, betoni- ja alumiinirakenteet. Lisäksi pitkäikäiset puurakenteet varastoivat tehokkaasti hiiltä.

Yksipuulajisten havupuumetsien korvaaminen sekametsillä parantaa myös metsien heijastavuutta. Varsinkin kuusikot ovat hyvin tummia ja heijastavat heikosti ilmastoa lämmittäviä valonsäteitä takaisin. Ero korostuu talvella, kun lehtipuut ovat tiputtaneet lehtensä, jolloin lumipeitteinen maaperä heijastaa tehokkaasti lämpöä takaisin avaruuteen ilmastoa lämmittämästä. Heijastavuuden kannalta erityisen hyvä on valkorunkoinen koivu.


Kirjallisuutta
Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. & Uusivuori, J. (toim.) (2006) Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metlan työraportteja 26. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2006/mwp026.htm
Isomäki, R. (2008) 34 Tapaa estää maapallon ylikuumeneminen. Tammi
Kunnas, J. (1996) Puuperäisten tuotteiden käyttö. Teoksessa Ulvila, M. & Åkerman, M. (toim.), Kestävä Suomi – Kohti oikeudenmukaista ympäristövaraa. Maan ystävät & Ympäristö ja kehitys http://eui.academia.edu/JanKunnas/Papers#d81090
Mäntylä, K., Ranne, A., Pasi, S., Niemi, E., Ollila, P., Ritvanen, K. ja Tanskanen, E. (1992) Tuotteiden Energiasisältö ja kotitalouksien välillinen energiankulutus. Kauppa- ja teollisuusministeriö Energiaosasto Katsauksia B:111, Helsinki.