Iisalmen Sanomat 11.05.2009

Vaihtoehto nykyiselle metsänhoidolle

Pirjo Nenola

Onko nykyisessä metsänhoidossa ja metsätaloudessa kaikki hyvin? Heinäkuussa 1997 perustettu kansalaisjärjestö Ekometsätalouden Liitto on
kustantanut vastailmestyneen kirjan Hyvä metsänhoito, jonka on toimittanut iisalmelainen Hannu Hyvönen.
Liiton toiminta-ajatuksena on kehittää luonnonmukaista metsienhoitoa ja siihen perustuvaa ekometsätaloutta sekä yhteisissä että yksityismetsissä.
Nyt se kirjassaan tarjoaa vaihtoehtoja avohakkuisiin ja metsänviljelyyn perustuvalle metsänhoitomallille.
Tekijät huomauttavat, että metsissä liikkuvat luonnonystävät ovat toivomassa muutosta nykymetsätalouteen, joka muuttaa maisemaa ja uhkaa
monimuotoisuutta. Myös sahatavarateollisuus on yhä kiinnostuneempi sellaisista metsänhoidon menetelmistä, joilla turvataan laadukkaan puun
tuotanto tulevaisuudessa.
 Kirjan alkuosassa on metsänhoidon professori Erkki Lähteen, metsätieteen tohtori Olavi Laihon ja metsätieteen tohtori Yrjö Norokorven kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa esitetyt tulokset suomeksi julkaistuina. Erkki Lähde on tunnettu ja kiisteltykin metsäntutkimuksen toisinajattelija.
Alkuluvussa Hyvönen ja Ekometsätalouden Liiton puheenjohtaja Riitta Wahlström kiteyttävät Lähteen ryhmän tutkimusten osoittavan, että tukeutumalla metsän luontaiseen erirakenteisuuteen voidaan tuottaa enemmän puuta ja paremmalla laatusuhteella ja myös oleellisesti pienemmillä kustannuksilla kuin sotien jälkeen käyttöön otetulla metsänviljelymallilla.

Kirjassa perustellaan monin tavoin, miksi metsän erirakenteisuus on parempi kuin tasarakenteisuus.  Lähteen ryhmän seurantatutkimuksessa on kirjoittajien mukaan käynyt ilmi, että tasarakenteiskasvatuksen kiertoajan aikana tuotosero on huomattava erirakenteisen metsän hyväksi, sillä tasarakenteiskasvatus merkitsee uudistamisvaiheessa pitkää matalan tilavuuskasvun jaksoa.
Kirjoittajat myös sanovat tutkimukseen vedoten, että nykykäytännön mukaisessa puupellossa puun laatu on usein huono. Metsän monikäyttöarvo on huono ja metsässä on korkeat uudistamis-, taimikonhoito- ja ensiharvennuskustannukset.
Luonnonmukaisesti hoidetussa metsässä taas on korkea ja tasainen puun tuotos ja puun laatu on hyvä. Hakkuu on kalliimpaa, mutta muut kustannukset pieniä.
Yhtenä näkökulmana kirjassa tuodaan esille, että metsän jatkuvarakenteisuus on monimuotoisuutta. Esimerkiksi mustikan elpyminen
pysähtyy varvuston tuhoutumisen jälkeen 30–60 vuodeksi taimikon ja tasarakenteisen nuoren metsän kasvaessa alalle. On odotettava jopa 50 vuotta, ennen kuin mustikan satoa avohakkuiden jälkeen taas saadaan.
Kirjoittajat toteavat, että yleinen tulos näyttäisi olevan ulkomaisten tutkimusten mukaan, että erirakenteiskasvatuksella saadaan tuotetuksi
enemmän isokokoista puuta ja parempaa laatua ja vähemmällä työllä kuin tasarakenteiskasvatuksella.

Kirjassa esitellään myös luomumetsänhoitoa. Sen perusmalliksi kirjoittajat ovat valinneet erirakenteisen metsikön, koska katsovat tutkimusten
osoittavan, että erirakenteinen metsikkö on Suomen oloissa yleisin ja luonnonmukaisin ja samalla monimuotoisin sekä puuntuotannon ja monikäytön kannalta edullisin rakenne.
Hannu Hyvönen on tehnyt vertailevan kuvakertomuksen metsän kehityksestä vuodesta nolla vuoteen 90 luomumallilla ja viljelymallilla.
Ilmastonmuutoksen ja metsänhoidon haasteisiinkin kirjassa viitataan. Jan Kunnas ja Hannu Hyvönen kirjoittavat, että luonnonmukainen metsänhoito ei ainoastaan edistä ilmastonmuutokseen sopeutumista, vaan auttaa myös monella tavoin sen torjunnassa. Avohakkuussa metsän hiilivaranto ja vuotuinen hiilen sidonta romahtavat ja lisäksi maaperän hiilivarannoista suuri osa vapautuu hiilidioksidina ilmakehään.
Matti Arvio ja Timo Hammar tuovat esille näkemyksenään, että luomumetsistä saadaan sahatavaraksi paremmin kelpaavaa laatupuuta kuin nopean kasvun metsistä.
Sakari Hankonen, Erkki Lähde ja Mikko Vartiainen käsittelevät artikkelissaan luomumetsänhoitoa ja metsälakia.
Kirjassa on havainnollinen ja kaunis kuvitus. Ulkoasusta vastaa Kettukallio.