Metsämuistio 17.12.2009 (Lataa koko metsämuistio pdf:änä tästä)
Metsälakiuudistus hakoteillä
Saatesanat
-metsälähetystön avauspuheen vuoro 17.12.2009 Eduskunnassa.Arvoisat kansanedustajat, kaikki paikallaolijat, hyvät naiset ja herrat!
Me Pohjois-Pohjanmaan Hyvän Metsänhoitoyhdistyksen ja Ekometsätalouden liiton edustajat olemme tulleet suuresti huolestuneina puheillenne.
Huolenamme on uusi metsälaki esitys, joka on annettu Eduskunnalle. Odotimme, että siinä viimeinkin annettaisiin mahdollisuus luonnonmukaiselle ja kestävälle metsänhoidolle. Metsä olisi aina tuottavaa metsää jossa säilyisi elinmahdollisuus eläimille, marjoille, sienille ym, metsään kuuluville.
Meillä oli hyvä syy odottaa tätä, koska ministeri Anttila oli näin julistanut mm Helsingin Sanomissa. Mutta toisin kävi, lakiehdotus on entistä pahempi ja paljon tulkinnanvaraisuuksia sisältävä. Lisäksi esitys on jyrkässä ristiriidassa perustuslain kanssa.
15 § Omaisuuden suoja
Jokaisen omaisuus on turvattu.
20§ Vastuu ympäristöstä
Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön, sekä mahdollisuus vaikuttaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
22 § Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Rooman sopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut sanoo: "Kaikkien on saatava rauhassa nauttia omaisuudestaan".
Tähän asti meitä on syytetty metsän hävittämisestä, meitä, jotka emme ole hakanneet aukoksi metsää, vaan olemme hoitaneet taloudellisesti, luontoa ja monimuotoisuutta edistäen. Itse olen yksi syytetty ja mielivaltaisen metsämafian uhri. Tiedän mistä puhun. Nyt toivomme oikeutta, ja vain oikeutta, joka koituisi metsänomistajan, luonnon ja koko kansan eduksi.
Metsälähetystön puolesta
Jaakko Jukkola
metsänomistaja
Metsälakiuudistus hakoteillä
Suomen metsätalous elää murroksessa. Joudutaan puntaroimaan, millaista teollisuutta ja muuta käyttöä varten metsiä kasvatetaan ja kuinka turvataan kansalaisten arvot ja tarpeet. Meneillään olevan metsälain uudistus osoittaa, että on edelleen tahoja, jotka haluavat estää yhteiskunnan myönteisen kehityksen kannalta välttämättömät korjaukset. Niihin näyttää valitettavasti kuuluvan alan ministeriön lakiesitystä valmisteleva ylin virkakuntakin. Tässä muistiossa esitämme Ekometsätalouden Liiton ja Pohjois-Pohjanmaan Hyvän metsänhoidon yhdistyksen yhteenvedon sekä lakiesityksen puutteista että itse lainvalmistelussa ilmenneistä ongelmista.Vielä syyskuussa näytti siltä, että metsälainsäädäntöön aiotaan tehdä pitkään odotettuja muutoksia.
"Suomalaisessa metsäpolitiikassa tehdään tänä syksynä iso suunnanmuutos. Yhden opin metsänhoidon ajamisesta luovutaan. Metsänomistajille tuputettujen avohakkuiden rinnalle hyväksytään muitakin vaihtoehtoja", kirjoitti Helsingin Sanomat 20.9.-09. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila nimittäin ilmoitti lehden haastattelussa ja myöhemmin muissakin yhteyksissä vapautumisen ajan alkavan: "Virallinen metsäpolitiikka on koettu liian yksilinjaiseksi. On annettava useamman kukan kukkia."
Tämä oli oikeasuuntaista ja voimakasta puhetta ministeriltä tilanteessa, jossa ministeriön virkamiesten tekemä lakiehdotus oli saanut lausuntokierroksella täystyrmäyksen. Ehdotuksen sisältämiä uusia kiristyksiä mm. maanmuokkauspakkoa ja sakotusjärjestelmää ei hyväksytty. Ottaisiko ministeri ohjat omiin käsiinsä vastoin virkamiehiä?
Joulukuun alussa kuitenkin ilmeni, että toivo ministerin lupaamasta vapautumisesta oli ennenaikaista. Ministeriön virkamiehet olivat kaikessa hiljaisuudessa valmistelleet hieman riisutun version jo tyrmätystä esityksestä. Se hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa 4.12. ja tuli 8.12. Eduskunnan lähetekeskusteluun, kuten voimassaoleva lakikin aikoinaan, yön hiljaisina tunteina. Paikalla oli yksi kansanedustaja.
Samassa HS:n haastattelussa ministeri Anttila lupasi koota lain muutosta varten laajan toimikunnan, johon hyväksytään tähän asti vääräuskoisinakin pidetyt henkilöt. Kutsuja ei kuitenkaan ole kuulunut. Se olisikin jo myöhäistä. Tosin jonkinlaisen toimikunnan myöhemmällä nimittämisellä voidaan harhauttaa, että uudistamisprosessi olisi edelleen käynnissä. Aikaa kuluu ja vanha meno jatkuu.
Alusta alkaen lain valmistelu on ollut hyvin salailevaa. Kriittisiltä tutkijoilta ja muilta tahoilta ei ole pyydetty lausuntoja eikä kutsuttu suljettuun asiantuntijaseminaariin viime keväänä. Jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta siellä esitelmöi tutkija, jolla ei ole asiasta sen enempää käytännön kokemusta kuin tieteellistä tietoakaan. Lain valmistelua johtaneelta Liisa Saarenmaalta kysyttiin Helsingin yliopiston äskettäisessä metsäseminaarissa syytä jatkuvan kasvatuksen ja taloustieteen asiantuntijoiden ja etujärjestöjen syrjäyttämiseen. Hän ei kertonut syytä outoon menettelyyn.
Lakiesityksen puutteista:
Luontaista uudistamista vaikeutetaan
Lakiesitys sisältää edelleen pyrkimyksen kiristää ja tuoda pakkokeinoja metsän uudistamiseen, vaikka kaikki Suomen metsät pystyvät uudistumaan luontaisesti. Uudistamisvelvoitteen aikarajaa lyhennettiin viidestä kolmeen vuoteen. Lain mukaan metsänomistaja voidaan pakottaa maanmuokkauksiin ja istutuksiin, jos valvova viranomainen, jonka organisaatio omistaa taimimyyntiä, tulkitsee luontaisen uudistumisen epäonnistuneen esim. väärän puulajin vuoksi.
Avoin valtakirja ministeriön ja metsäkeskusten virkamiehille
Myöhemmin säädettävällä asetuksella siirretään ministeriön virkamiehille metsäpoliittista valtaa määritellä lain lopullinen sisältö ja tarkoitus. Asetuksella voidaan Eduskuntaa kuulematta toteuttaa suuriakin kiristyksiä siihen suuntaan, jota ministeriön virkamiehet alun alkaen ajoivat lakiin kirjattavaksi. Kyse on käytännössä avoimesta valtakirjasta, jolla voidaan pakottaa maanmuokkauksiin ja metsänviljelyyn.
Pettikö ministeri lupauksensa?
Lakia ei olla uudistamassa metsänhoidon vaihtoehtoja sallivaan suuntaan, kuten ministeri Anttila julkisen paineen edessä lupasi, vaan edelleen on luvassa kiristyksiä. Kävelikö ministeriön virkamiesryhmä metsäneuvos Saarenmaan johdolla ministerin yli?Perustuslain vaatimukset laiminlyötiin
Metsälainsäädännön muutostyö aloitettiin, koska se oli vastoin perustuslakia. Tosin työ käynnistyi vasta tänä vuonna, vaikka uusi perustuslaki hyväksyttiin jo v.2000. Metsälaki olisi tullut uudistaa sopusointuun perustuslain kanssa. Kyse oli enemmästä kuin vain säädösvallan siirrosta ministeriöstä valtioneuvostolle. Keskeinen ristiriita perustuslain kanssa on ollut metsänomistajan oikeus käyttää omaisuuttaan harkintansa ja parhaan tietämyksensä mukaan. Suomessa on metsälakia tulkiten tuomittu satoja metsänomistajia muka oman metsänsä hävittämisestä siksi, koska he ovat hoitaneet metsiään poimintahakkuilla pyrkien välttämään epätaloudellisia avohakkuita. Maassamme on puututtu jopa omistajan oikeuteen päättää, mitä puulajeja hän metsässään kasvattaa ja pakotettu hävittämään koivua, leppää, haapaa, pihlajaa ja jopa pähkinäpensasta.Metsänomistaja on pakotettu taloudellisesti erittäin kannattavien ja puuntuotoksellisesti tuloksellisten yläharvennusten ja jatkuvan kasvatuksen sijasta käyttämään alaharvennusta, jolla hävitetään ilmainen luontainen uudistumispotentiaali raivauksella ja hakataan vasta arvokkaampaan kokoon tulossa olevia halpa-arvoisia keskenkasvuisia puita. Lakeja mielivaltaisesti tulkiten metsänomistajia on pakotettu hoitamaan metsiään vastoin heidän itsensä tietämää parasta vaihtoehtoa. Ei ole osoitettu mitään sellaista todellista tietoa, jonka perusteella tämä menettely olisi ollut oikeutettua. Toimintaa on harhauttavasti perusteltu sillä, että kokonaispuumäärä ja kasvu ovat lisääntyneet. Todellinen syy lisäykselle on kuitenkin ollut runsaan ja pitkäaikaisen tuontipuun aiheuttamien hakkuusäästöjen runsauden ohella vain puustoisten soiden ojitus ja ympäristön muutos.
Lainsäädäntö tuntee vain yhden mallin
Nykyinen metsälaki perustuu luonnon kehityksen vastaisesti sellaiseen malliin, että metsässä voisi kerralla tapahtua vain joko uudistumista tai kasvua. Aidossa metsässä ne tapahtuvat samanaikaisesti. Uudistettu metsälaki ei korjaa tätä harhaa, vaan kiristää tilannetta entisestään. Tällainen toiminta rikkoo metsänomistajan perustuslaillista oikeutta hoitaa omaisuuttaan itsensä ja yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. On suorastaan absurdia, että luonnonmukaisen metsänhoidon laillisuudesta on Suomessa edelleen taisteltava vuosikymmeniä Rion biodiversiteettisopimuksen hyväksymisen jälkeen.Puulajien runsaus on rikkaus eikä rikos
Uudessa metsälakiehdotuksessa määritetään kasvatettaviksi puulajeiksi mänty, kuusi, rauduskoivu, hieskoivu ja haapa. Muita alueella luontaisesti kasvavia puulajeja voisi kasvattaa vain erityisillä syillä, joista päättää viranomainen. Käytännössä se merkitsee, että ratkaistaessa uudistumisen onnistumista vain osa puista ja puulajeista hyväksyttäisiin lakiin vedoten kasvatettaviksi. Menettely on nurinkurinen ja myös vastoin perustuslakiin kirjattua tavoitetta vaalia monimuotoisuutta. Jos lakiin pitäisi jotakin asiasta kirjata, sen tulisi olla täsmälleen päinvastaista eli puulajikirjoa rikastuttavaa.Tulkinnanvaraisuudella mielivaltaa jatketaan
Nykyinen metsälaki on aiheuttanut lukuisia tulkintaerimielisyyksiä, joita on ratkottu asiaa tuntemattomissa oikeusistuimissa. Lakiesitys ei tätä ongelmaa korjaa vaan pahentaa. Metsänhoidollisesti tärkeissä pykälissä tulkinta jää edelleen epämääräiseksi jättäen viime kädessä vallan valvovalle metsäviranomaiselle. Termit "kasvatuskelpoinen puusto", "taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko", "riittävät edellytykset (luontaiseen uudistumiseen)" jne. ovat epämääräisiä ja antavat mahdollisuuden mielivaltaisille tulkinnoille. Ne ovat ristiriidassa perustuslain edellyttämän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusten kanssa.Arvoisat kansanedustajat
Edellä esitetyt esimerkit kertovat tilanteesta, jossa metsälakia tulkitsevat ja valvovat viranomaiset ovat vaarallisella tavalla jumittuneet vastoin yhteiskunnan etua menneeseen aikaan. Vuonna 1948 kuusi metsäammattilaista julkaisi ns. Harsintajulkilausuman, jonka avulla ruvettiin tulkitsemaan vallinnutta taloudellisesti järkevintä ja luonnonmukaisinta suurten, kypsien puiden poimintakäytäntöä metsän hävittämiseksi. Muutos tehtiin lakia muuttamatta. Voimassa ollut laki kielsi metsän aukeaksi hävittämisen. Harhaanjohtavaan Julkilausumaan tukeutuen tehtiin täydellinen "metsävallankaappaus". Virkakoneisto käänsi lain tulkinnan päinvastaiseksi. Kun lainsäätäjä oli pyrkinyt avohakkuiden välttämiseen, virkamiehet ryhtyivät metsänomistajia niihin velvoittamaan. Oikeusuhreiksi joutuivat sadat vanhaa käytäntöä ja lain henkeä noudattaneet metsänomistajat, jotka tuomittiin oman metsänsä hävittäjiksi.Tohtori Lauri Vaaran oikeustieteellisen tutkimuksen mukaa metsälakia tulkittiin harkitusti väärin viidenkymmenen vuoden ajan. (Kts. Liite 1. )
Tapahtunut vääryys olisi aika tunnustaa ja palauttaa väärin tuomittujen metsänomistajien kunnia
Meneillään oleva metsälainmuutosprosessi osoittaa ikävällä tavalla, että ministeriössä ei vieläkään ole havahduttu todellisuuteen. Siellä eletään edelleen Harsintajulkilausuman harhassa. Sinnikäs tarve holhota ja sanella vain yksi metsänhoidon malli, käy ilmi lainvalmistelussa ja sen sisällössä.
Näyttää ilmeiseltä, että lain valmistelijat eivät edes seuraa aikaansa, eivätkä perehdy alan viimeisimpään tieteelliseen tietoon, jonka mukaan vanhat kielletyt metsänhoidonmallit metsänomistajan ja yhteiskunnan kannalta taloudellisimpia, mutta toteuttavat parhaiten myös ekologiset vaatimukset ja sitoumukset. (Kts. Liite 2.)
Toivomme, että Eduskunta pysäyttää menossa olevan metsälain vanhakantaisen muutostyön ja käynnistää uuden perustuslain mukaisen ja todelliseen tieteelliseen tietoon ja valtakunnan kehityksen kannalta järkevään tulokseen tähtäävän lain avoimen valmistelun.
Ekometsätalouden liitto
Pohjois-Pohjanmaan Hyvän metsänhoidon yhdistys
Metsälähetystön puolesta
Sakari Hankonen
Hannu Hyvönen
Aaren Juhonsalo
Jaakko Jukkola
Erkki Lähde
Lauri Vaara
Mikko Vartiainen
Liite1. Tohtori Lauri Vaaran artikkeli metsälain tulkinnan historiasta
Metsänviljelyn vaatiminen perustuslain vastaista
Metsän avohakkuu oli vuosien 1928 ja 1967 yksityismetsälaeissa kielletty metsänhävityksenä. Hakkuu täytti lakien vaatimukset, kun alueelle jätettiin riittävä määrä siemenpuita, raivattiin jätepuusto ja rikottiin maanpintaa.
Avohakkuu voitiin sallia metsänomistajan anomuksesta, kun alueen viljely varmistettiin uudistussuunnitelmalla ja vakuuden asettamisella. Metsänviljelyn vaatiminen oli lainvastaista metsälain säätämiseen, vuoteen 1996 saakka.
Metsänviljelyt alkoivat sota-aikana, kun polttopuun saannin turvaamiseksi pakkohakattuja alueita viljeltiin valtion rahoituksella. Kun poikkeuslakien voimassaolo päättyi vuonna 1947, alkoivat metsänhoitajat etsiä keinoja metsänviljelyn jatkamiseksi.
Ensin annettiin vuonna 1948 ns. "harsintajulkilausuma", jossa tukkien poimintahakkuut tuomittiin metsää hävittäväksi harsinnaksi. Vuonna 1952 Tapio antoi ohjeen ryhtyä soveltamaan julkilausumaa ja vaatimaan leimauksissa metsänviljelyä. Metsänomistajat pakotettiin anomaan avohakkuuta ja viljelyä kieltäytymällä luontaisen uudistamisen leimauksista.
Eduskunta ei tiennyt näistä laittomista viljelyn vaatimuksista säätäessään vuoden 1996 metsälakia. Perustuslakivaliokunnalle annettiin käsitys, että viljelyn vaatimusten perustuslainmukaisuus olisi tutkittu aiemmin, koska vaatimusta oli sovellettu vuosikymmenien ajan. Sen vuoksi valiokunta hyväksyi metsälain säätämisen tavallisena lakina.
Tästä oli se seuraus, että metsänviljelyn vaatimusten perustuslainmukaisuutta ei ole koskaan tutkittu.
Eduskunnalle annettiin kuva metsänviljelyn tehokkuudesta puuntuotannon keinona muun muassa kertomalla, että metsien puuston ja kasvun lisääntyminen olisivat metsänviljelyn ansiota. Todellisuudessa metsänviljelyn vaikutus metsäninventoinneissa havaittuihin tuloksiin on päinvastainen, sillä viljelyt ovat niin nuoria, että niiden vuotuinen keskikasvu on vain hieman yli puolet maan metsien vuotuisesta kasvusta. Metsänviljelyt ovat siis tähänastisissa inventoinneissa alentaneet metsien keskikasvun lukuarvoa. Laskelma havainnollistetaan kuvassa 1.
Kuva 1. Metsänviljelyjen ikäluokat vuonna 2007 ja ikäluokkien keskimääräinen kasvu
Metsäninventoinneissa havaituista puuston ja kasvun lisäyksistä noin puolet johtuu soiden ojituksesta ja puolet nuoriin metsiin karttuneesta hakkuusäästöstä, kun harvennushakkuut ovat jääneet vähäisiksi. Kasvun lisäyksiä havainnollistetaan kuvassa 2.
Kuva 2. Metsien kasvun lisääntymisen tekijät kaudella 1953 - 2003
Yksityismetsälakien järjestelmällinen väärintulkinta lienee maan oikeushistorian suurin kansalaisten omistusoikeuksien loukkaus. Sen aiheuttamat taloudelliset menetykset metsänomistajille nousevat satoihin miljooniin euroihin.
Perustuslaki turvaa kansalaiselle omaisuuden käyttöoikeuden ja asettaa sen rajoittamiselle tiukat ehdot. Metsänviljelyn velvoite näennäistehokkaan puuntuotannon tarkoituksessa ei täytä näitä ehtoja. Velvoite metsänviljelyyn puun tuottamiseksi on perustuslain vastainen.
Lauri Vaara
Maat. ja metsät. tohtori
(Kirjoitus perustuu pääosalta Lauri Vaaran tutkimukseen "Yksityismetsälain väärintulkintaa 40 vuotta". Tutkimus on julkaistu Ympäristöoikeustieteen Seuran julkaisussa "Ympäristöjuridiikka 1/2004).
Liite 2. Professori Erkki Lähteen artikkeli metsänhoidon vaihtoehdoista
Avohakkuulle on vaihtoehto
Tutkimukset osoittavat, että metsät ovat luonnonvaraisina kehittyessään kaikkialla eri- eli jatkuvarakenteisia. Samassa metsikössä kasvaa kaiken kokoisia puita ja useita puulajeja. Pieniä puita on eniten ja puiden määrä pienenee koon suuretessa. Ilmasto, kasvupaikka ja maantieteellinen sijainti määräävät sen, mitkä lajit ja miten esiintyvät ja kasvavat. Tällaiseen vaihtelevaan rakenteeseen metsät pyrkivät palautumaan luonnon omien ja ihmisen aiheuttamien häiriöiden jälkeen. Metsän erirakenteisena hoito jatkuvalla kasvatuksella noudattaa tätä luonnonmetsän omaa mallia. Jatkuvan kasvatuksen modernit mallit, joita on eri puolilla kehitetty jo 1980-luvun alusta lähtien mm. meillä Mikkelin silloista ekolääniä varten, perustuvat pitkäaikaiseen käytännön näyttöön ja laajoihin tieteellisiin tutkimuksiin. Jatkuva kasvatus on siten vastakkainen nykykäytännön vasta muutaman kymmenen vuotta harjoitetulle alaharvennuksella ja avohakkuulla tasarakenteisena kasvatuksen mallille, josta ei ole olemassa pitkäaikaista käytännön näyttöä ja josta tieteelliset vertailututkimukset puuttuvat kokonaan.Pienet puut tärkeitä
Koska jatkuvassa kasvatuksessa kasvatetaan mahdollisimman monesta pienestäkin puusta arvokkaan tukkipuun kokoinen puu ja metsä pidetään koko ajan puustoltaan vaihtelevasti peitteisenä, tuotetaan runsaasti puuta ja erityisesti arvokasta tukkipuuta. Jatkuvassa kasvatuksessa puusto kasvatetaan pienten puiden osalta tiheänä sitä selvästi harvemman isomman puuston varjostuksessa. Siten puuaines on korkealaatuista eli ohutoksaista ja ohutlustoista. Puu hyödynnetään mahdollisimman arvokkaassa koossa toisin kuin nykyisessä alaharvennuksessa, jossa hakataan pääosin keskenkasvuisia puita. Nykykäytännön päätehakkuussa raivataan ja hakataan samoin huomattava määrä alamittaista ja siten arvotonta vähäistä puustoa, joka vielä voitaisiin kasvattaa arvokkaampaan kokoon. Avohakkuu ja alaharvennus ovatkin tavattoman haaskaavaa ja epätaloudellista metsän käyttöä. Jatkuvassa kasvatuksessa sitä vastoin vältetään turhia kustannuksia ja hyödynnetään luonnon omat rikkaat resurssit.Jatkuvarakenteisessa metsässä runsas luontainen taimimäärä varmistaa luonnon valinnan toimivuuden täysipainoisesti. Valtapuiden parhaat geneettiset ominaisuudet jatkuvat ikiaikaisesti, sillä pienet ja nuoret puut ovat syntyneet samasta rikkaasta paikallisesta geenimateriaalista kuin metsikön isot puut. Jatkuvarakenteinen sekametsä on kestävin ekosysteemi kakkia luonnon omia ja ihmisen aiheuttamia tuhoja vastaan. Se on kaikin tavoin monimuotoisempi kuin yhden tai parin puulajin muodostama tasakokoinen puupelto. Monimuotoisuutta rikastetaan jättämällä hakkaamatta joitakin eri puulajien isoimpia yksilöitä sekä pökkelöitä ja maahan kaatuneita puita. Isot säästöpuut komistavat maisemaa. Maisemanäkymien paljastamiseksi voidaan tarvita joskus avaavia hakkuita, mutta niillä ei ole syytä poistaa alikasvosta eikä kaikkia isoja puita.
Suojelualueet sirpaleina
Nykyisen metsätalouden seurauksena suojelualueet ovat jääneet pieniksi sirpaleiksi yksitoikkoisten puupeltojen ja avohakkuualojen keskelle. Suojelualueiden myönteiset vaikutukset ja merkitykset tehostuvat, jos niitä ympäröi ja yhdistää toisiinsa jatkuvalla kasvatuksella kasvatetut talousmetsät. Metsillä ja siten niiden käsittelyllä on suuri vaikutus ympäristöön. Jatkuvalla kasvatuksella hoidetut metsät säilyttävät suhteellisen vakaat ekologiset olot eikä se aiheuta häiriöitä, tuulenkaatoja yms. ympäröivissä naapureiden metsissä. Avoalat ja erityisesti niiden muokkaaminen pilaa ympäröiviä vesiä sekä pohjavettä ja muuttaa haitallisesti niiden ekologiaa. Suomen soiden massiivisella ja velkarahalla tehdyillä ojituksilla on puuston kasvun lisäyksen ohella aiheutettu valtavia ekologisia haittoja. Samoja haittavaikutuksia aiheutetaan myös avohakkuulla ja uudistusalojen muokkauksella.Metsä elämisen perusta
Metsät sisältävät paljon erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä ja arvoja. Metsät ovat koko suomalaisen elämänmuodon perusta. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan hyvän ja taloudellisen puuntuotannon ohella säilyttää metsien kulttuuriset ja sosiaaliset arvot mahdollisimman kestävinä. Avohakkuulla ja muokkauksella ne rikotaan pahasti. Jatkuvalla kasvatuksella hoidetut monimuotoiset metsät palvelevat hyvän puuntuotannon ohella parhaiten metsän kaikkia käyttömuotoja ja -tarpeita. Avohakkuualoista poiketen metsää voidaan samanaikaisesti ja tasapainoisesti käyttää luontomatkailuun, metsästykseen, marjastukseen, sienestykseen, ulkoiluun, retkeilyyn, poronhoitoon jne. Jatkuvarakenteiset metsät sitovat luonnonmetsien tavoin eniten hiiltä sekä maahan että puustoon. Jatkuvalla kasvatuksella tuotetaan runsaasti nimenomaan pitkään hiiltä sitoviin rakenteisiin sopivaa tukkipuun kokoista puuta. Metsätalouden harjoittaminen jatkuvalla kasvatuksella on sekä yksityis- etä kansantaloudellisesti kannattavinta ja haitat ympäristölle ja metsän muille käyttömuodoille ja -arvoille ovat vähäisimpiä.Erkki Lähde
metsänhoidon professori, emeritus